Me oltiin ihan oikeita city-koiria!

Pitää tulla kertomaan meidän viime viikosta! Se oli tosi tapahtumarikas. Me mentiin keskiviikkona taas sen yhden Harri-sedän luo ja me jäätiin sinne, kun Heini ja Japi lähtivät kuulemma johonkin laivalle. Me ei kyllä tarkkaan tiedetä mikä se paikka on, mutta kuulemma sellanen mihin meitä ei saa ottaa mukaan kun oli vain risteily.

Noh me jäätiin Harri-sedän luokse ja meillä oli ihan hurjan hauskaa siellä. Tai noh, Lilo ei taas osannut käyttäytyä ja se pissasi sisälle tosi monta kertaa, mutta Harri ei edes suuttunut. Sitten me saatiin istua sen sylissä tosi pitkään kun se oli tietokoneella. Sitä ei koskaan tapahdu kotona, täällä me joudutaan makaamaan lattialla. Huomattavasti parempaa kohtelua siis.

Sitten tuli torstai ja joku Harri-sedän kaveri tuli käymään, se ei vissiin oikein tykännyt meikäläisistä. Kuulemma se ei ollut koiraihmisiä, me ei kyllä voida ymmärtää, miten joku ei voi meistä tykätä. Sen piti jäädä yöksikin, eikä se suostunut nukkumaan lattialla meidän kanssa. Me oltaisiin kyllä auliisti annettu sille pieni tila lattialta meidän vierestä, mutta se halusi mennä parvelle nukkumaan. Outo ihminen.

Mutta sitten tuli perjantai ja meidät tultiin hakemaan kotiin. Täytyi Harrilta käydä monta kertaa varmistamassa, että onko noi ihan oikeasti meidän ihmiset, jotka tulivat ja pitääkö niiden mukaan mennä. Kun me lähdettiin Harri-setä lupasi, että me saadaan mennä sinne toistekin hoitoon, mutta vasta parin kuukauden päästä... Ei tiedetä mitä se sillä tarkoitti, sille tuli varmaan niin kova ikävä meitä, että se haluaa rauhassa toipua meidän menetyksestä. Eihän se tee hyvää, jos jatkuvasti näkisi meitä, mutta me ei voitaisi jäädä pitkäksi aikaa.

-Stitch & Lilo-

Kiitokset Harrille pikkuisten hoidosta, me ollaan tosi pahoillamme siitä matosta. Samoin pahoittelemme ke-to välisen yön vähäistä unensaantia. Kyllä niihin tottuu...