Mutku mäkin haluun

Voi Lilo, Lilo. Voisiko joku kertoa tuolle pikkuiselle, että vaikka Stitchille annetaan siedätyshoitopistos, se ei tarkoita että se saisi saman. Ja vielä herkun päälle.

Tänään oli Stitchin pistospäivä ja normaaliksi tullut koiran kalastaminen tietokonepöydän alta alkoi taas. Lilo katseli tilannetta kauempaa. Kun pistos oli annettu sai Stitch normaaliin tapaan pienen herkun kaapista. Ei mennyt kauaa, kun Lilo alkoi pyöriä ympärillä. Lopulta se pysähtyi ja jäi tuijottamaan kädessä ollutta ruiskua pitkään jonka jälkeen juoksi herkkukaapille odottamaan jotain hyvää.

Mikä pettymys, kun mitään ei tapahtunut, ei auennut kaappi ja se käskettiin pois keittiöstä.
Miksi ovet ei aukene meille? Onko rotumme syytä tää...

Puolivuotias termiitinpoikanen - Lilo

Nukahdin sohvalle tänään tunniksi. Yleensä, huom. yleensä koirat nukkuvat molemmat silloin myös, mutta ei tänään.

Pienen pieni termiitinpoikanen, Lilo etsii itselleen tekemistä. Isoveikasta ei ole hyötyä, se kun nukkuu tuon emännän kainalossa.

Hetken kuluttua se kuulee vienon kutsun. Mikä ääni tuo on? se miettii ihmeissään. Hetken kuluttua sille välähtää. Rakkauteni! Elämäni toiseksi suurin rakkaus, kukkaruukku! Sinäkö se minua kutsut?

Lilo hiipii oikein hiljaa, ettei mamma vahingossakaan herää, se kun on niin kovin äreä aina herättyään, kohti kukkaruukkua. Mikä ihana tuoksu, mikä värien sinfonia. Ja koostumus, mikä suussa pyörähtää kielen päältä hampaiden väliin.


Ja lopulta mamma herää. Siltä tuli ärräpäitä suusta. Se uhkasi lätätä pyllyyni postimerkin ja lähettää minut takaisin äitini luokse. Sitten mamma keksi vielä tulla häiritsemään minun uniani. Olinhan juuri tehnyt kauheasti töitä, joten tarvitsin unta.