Vieläkin hymyilyttää, kun ajattelen hetki sitten lenkillä tapahtunutta. Japi päätti kesken lenkin, että mennään hakemaan pizzat. Mentiin lähipizzeriaan ja mä jäin koirien kanssa odottamaan ulos. Siinä oli myös yksi pizzerian työntekijä ulkona tauolla ja ilmeisesti ihastui Liloon ikihyviksi, Stitchiin hyvänä kakkosena.
En saanut selvää mitä se puhui mennessään takaisin sisälle, mutta hetken kuluttua se tuli ulos kinkkusuikaleiden kanssa, ja kippoina toimivat hampurilaiskotelot. Voitte vain kuvitella millaisella vauhdilla ja röhinällä kinkut hävisivät pikkukipoista. Odottelimme vielä jonkin aikaa, että saimme tilauksemme ja koko sen ajan koirat istuivat tai seisoivat oven edessä nähdäkseen edes pienen vilauksen tästä maailman parhaasta pizzanpaistajasta.
Tästä eteenpäin meidän mennessä pizzerian ohi, on koirilla varmasti pieni rynnäkön poikanen ovelle päin. Taisivat saada kaksi vakkariasiakasta lisää, tai periaatteessa neljä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti