Hyvää Joulua!

Jäänyt kirjoittelut vähän vähemmälle, mutta nyt Joulun kunniaksi laitetaan joulukorttikuva sekä pari muuta kuvaa.


Ei se kuvaaminen kuitenkaan ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin


Meidän perheessä on laumajärjestys selvinnyt tällä viikolla. Kyllä se vaan niin menee, että naiset jyräävät =)

Pikkulikka alkaa pitää puoliaan

Eilen ja tänään on saatu todistaa Lilon puolustushalua ruokaansa kohtaan.
Eilen tuli Stitchille sanomista omenan palasta ja pieni kärhämä siinä saatiinkin aikaiseksi. Nyt koneella istuessa ihmettelin, että miksi tyttö murisee. Menin katsomaan ja siellä Stitch seistä nökötti keittiössä ja katseli Lilon syömistä. Lilo ei tästä kuitenkaan pitänyt, vaan teki Stitchille selväksi mikä on hänen ruokaansa.

Nyt on ne ajat ilmeisesti ohi, kun täytyi vahtia Stitchiä, ettei se vie Lilon suusta vanhemman oikeudella kaikkea herkkua.

Synttärijuhlat

Tänään juhlistettiin etukäteen Stitchin synttäreitä, kun vieraitakin tuli. Pate Mustakorva tuli kylään viikonlopuksi. Pitihän koirien saada omat kakut. Pohjana toimi jauheliha, ja kerrostäytteenä oli maksamakkaraa. Kuorrutuksena toimi kermaviili. Koristuksesta pitivät huolen kurkku ja kinkunsiivu. Stitchin omassa kakussa oli vielä Aamupalajuustosta tehty 3 :)

Jokainen sai koolleen sopivan kokoisen kakun, joten Stitch itse päivänsankarina ei saanutkaan suurinta kakkua, vaan se meni Patelle.




Ja kyllä kakku maistuikin kaikille! Kurkut eivät olleet poikien suosiossa. Ja jotta ruokarauha säilyi mahdollisimman hyvänä, saivat koirat kakkunsa erillään toisistaan. Kuitenkin se kaverin kakku näyttää ja tuoksuu aina paremmalta kuin oma.

Rohkeakuonosta tuli jättikuono

Aamulla herätessä oli pienoinen järkytys katsoa Stitchin naamaa


Lääkkeet on saanut, mutta nyt täytyy vielä seurata, että miten lähtee laskemaan. Inhottavaa, kun ei voida tietää mistä tämä allerginen reaktio tuli. Se on voinut tulla siis mistä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Laukku järkytys

Eräänä kauniina iltana oli Lilo Ilohäntä nukkumassa.

Mitään sanomatta palvelijat kantoivat hänet laukussa makuuhuoneeseen nukkumaan


Jokin ei kuitenkaan ollut kohdallaan Ilohännän mielestä


Vähitellen se heräili ja haisteli ympärilleen, mikä on pielessä.




Mun laukku, miksei se ole vaaleanpunainen Burberry!

Loistavaa palvelua pizzeriassa

Vieläkin hymyilyttää, kun ajattelen hetki sitten lenkillä tapahtunutta. Japi päätti kesken lenkin, että mennään hakemaan pizzat. Mentiin lähipizzeriaan ja mä jäin koirien kanssa odottamaan ulos. Siinä oli myös yksi pizzerian työntekijä ulkona tauolla ja ilmeisesti ihastui Liloon ikihyviksi, Stitchiin hyvänä kakkosena.

En saanut selvää mitä se puhui mennessään takaisin sisälle, mutta hetken kuluttua se tuli ulos kinkkusuikaleiden kanssa, ja kippoina toimivat hampurilaiskotelot. Voitte vain kuvitella millaisella vauhdilla ja röhinällä kinkut hävisivät pikkukipoista. Odottelimme vielä jonkin aikaa, että saimme tilauksemme ja koko sen ajan koirat istuivat tai seisoivat oven edessä nähdäkseen edes pienen vilauksen tästä maailman parhaasta pizzanpaistajasta.

Tästä eteenpäin meidän mennessä pizzerian ohi, on koirilla varmasti pieni rynnäkön poikanen ovelle päin. Taisivat saada kaksi vakkariasiakasta lisää, tai periaatteessa neljä

Lilo Ilohäntä - Tanssii peilien kanssa

Saanko luvan?



No tottakai


Tanssi Lambada, anna rytmin uunen keinuttaa...
KAIKKI MUKAAN!










Kiitokset tanssista, otetaan joskus uudestaan

Pienen uni

Koiriahan eikä mitään muitakaan eläimiä saa koskaan ostaa sisustukseen sopivaksi, mutta vanhempien sisustuksesta ei ole kukaan koskaan puhunut mitään.
Kerrankin Lilo oli sen verran paikoillaan (nukkui), että siitä sai napsittua kuvia.

Yleistä riehumista

Yhteiselo on selvästi helpompaa jo. Tässä molemmat esittelevät vatsojaan. Yhteensä leikkihetki kesti yli puolituntia, jonka jälkeen tietenkin piti päästä juomaan ja huilimaan.



No osataan me olla fiksujakin

Nyt sitten nätisti!
Mä yritän koko ajan




























Ja sitten se pakollinen söpöstelykuva Lilosta

Torttu poskella

Tätä tämä nartun omistaminen sitten ilmeisesti on. Kun pikku tärrä päättää että hän haluaa nukkua miten haluaa ei sitä raaski poiskaan laittaa. Ja onneksi painoakaan ei ole vielä paljon, joten nukkukoon kaulalla. Tosin unen syventyessä alkoi liikkuminenkin ja jotenkin tyttö tipahti kaulalta, mutta jatkoi nukkumista täysin vatsoin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :)

Ensimmäinen yö takana

Mua ei pelottanut lainkaan viime yönä. Mä kuulemma nukuin tosi nätisti, tosin mamma sanoi, että oli kaksi kertaa mua yöllä etsinyt, kun olin muka jotain vähän itkeskellyt jossain. Mä en kyllä muista tuollaista ollenkaan. Sängyn alla mä olin ja sieltä mamma kaappas mut ja vei takasin omaan petiin nukkumaan.

Tänään tuo Stitchkään ei ole tuntunut enää yhtään niin pelottavalta kuin eilen :) Me leikittiinkin jo yhdessä. Japi nauroi, että meidän leikit näyttää vähän raisuilta, kun mä lentelen niin kovasti vetoleikissä. Mutta mua ei haittaa, jos hampaat irtoavat lelusta mä syöksyn siihen uudelleen kiinni. -Lilo-

Juu tosiaan, tuo pirpana on oikeastaan ihan mukava, nyt kun se ei enää pelkää mua. Tästä kehkeytyy aika varmasti kauniin ystävyyden alku.

Kyllä mun tänään piti sille rääpäleelle kuitenkin vähän ärähtää, kun yritti väkisin tunkea mun ruokakupille. Tosin mä maksoin sille takaisin ja olin menossa vuorostani sen kipalle, kun se oli syömässä eikä Liloa olisi haitannut lainkaan. Ei se ainakaan murissut mulle eikä mitään, mutta Japi tuli ja käski mut pois häiritsemästä toisen syömistä. -Stitch-

Kuten Lilokin alussa totesi, on kaksikon leikki todellakin aika rajun näköistä toimintaa. Siinä sai kyytiä niin rotta kuin Lilokin.
toim. huom. Eläimiä ei vahingoitettu kuvausten aikana

Vihdoinkin kotona!

Tänään saapui tyttö vihdoin kotiin. Matkalla pysähdyttiin kerran yhden kaverin luona ja Lilo pääsikin hetkeksi juoksentelemaan.

Vauhtia löytyi, ja jopa pienen puun kanto haukuttiin kovinkin vakuuttavasti :)















Kotona odottikin sitten Stitch, ja vaikka aluksi Lilo sitä hieman arastelikin, lopulta pieni leikin tynkä saatiin aikaiseksi, kunnes tuli väsymys.

Ja saatiinhan arvoisa herrasväki lopulta jopa samaan kuvaan, tosin Lilon nukahtaminen helpottia asiaa kovasti.



















Eikö täällä saa ollenkaan ruokaa?











Väsyhän siinä tuli sitten melkein koko perheelle, kun tyttöä oltiin katseltu

Viikko vielä...

Tänään kävimme viimeistä kertaa katsomassa Liloa ennen sen saapumista kotiin. Kovin oli tyttönen riehakkaalla päällä.
Vaikka kameran nauha saikin kyytiä ei se silti haitannut kuvausintoa eikä poseeraus halukkuutta yhtään.

Lopulta oli Lilon kuitenkin myönnettävä, ettei pienen koiran voimat riitä pitkään riehumiseen, vaan välillä täytyy ottaa pienet kauneusunet.

Aina sattuu ja tapahtuu...

Eilen oli Ranskiskävely ja touhua ja tapahtumia riitti. Stitch meni puraisemaan kieleensä, ja nyt kielessä on pieni halkio. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaikka verta valuikin suusta jonkin verran. Huoltojoukot olivat kuitenkin lähellä ja vuoto saatiin tyrehdytettyä. Tänään kieli oli vähän turvoksissa ja varmasti myös kipeä, mutta se ei haitannut syömistä eikä muutakaan touhuilua.

Tästä eteenpäin taidetaan ottaa mukaan kävelyille täysi ensiapupakkaus :)

Stitchin mietteitä

Mä otan ainakin ihan rauhassa tämän hössötyksen keskellä. Ja keskityn elämään päivä ja hetki kerrallaan. Jos saan kurkkua, nautin siitä sen hetken ja odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei siitä kannata stressata etukäteen.


Välillä sitä voi laittaa vaikka jalalla koreasti, niin unohtuu kaikki paha, mitä maailmassa on -Stitch-

Odotusta, odotusta...

Mä en ymmärrä, mitä nuo ihmiset odottavat niin kovasti tapahtuvaksi kahden viikon päästä. Ne on hävinneet useasti viime viikkojen aikana ja kun ne saapuvat kotiin, ne ovat haisseet ihan oudoilta, toisilta koirilta.
Ja sitten ne puhuu, että musta tulee isoveli. Mä en kyllä tiedä mitä se tarkottaa, mahdollisesti se on jotain syötävää, mutta kovin pitkään sen valmistus kestää, jos saan sen vasta kahden viikon päästä. -Stitch-

Tosiaan parin viikon päästä saamme hakea uuden perheenjäsenemme kotiin. Jotta Stitch Rohkeakuonon pikkusisko ei jäisi nimessää huonommaksi, on nimikin jo keksitty. Pikku tytöstä tulee Lilo Ilohäntä. Tästä eteenpäin saatte lukea odotuksen tuskasta, Lilon asettumisesta taloksi, Stitchin suhtautumisesta ja kaikista parhaimpana. Näiden kahden edesottamuksia, joita on varmasti tulossa