Vihdoinkin kotona!

Tänään saapui tyttö vihdoin kotiin. Matkalla pysähdyttiin kerran yhden kaverin luona ja Lilo pääsikin hetkeksi juoksentelemaan.

Vauhtia löytyi, ja jopa pienen puun kanto haukuttiin kovinkin vakuuttavasti :)















Kotona odottikin sitten Stitch, ja vaikka aluksi Lilo sitä hieman arastelikin, lopulta pieni leikin tynkä saatiin aikaiseksi, kunnes tuli väsymys.

Ja saatiinhan arvoisa herrasväki lopulta jopa samaan kuvaan, tosin Lilon nukahtaminen helpottia asiaa kovasti.



















Eikö täällä saa ollenkaan ruokaa?











Väsyhän siinä tuli sitten melkein koko perheelle, kun tyttöä oltiin katseltu

Viikko vielä...

Tänään kävimme viimeistä kertaa katsomassa Liloa ennen sen saapumista kotiin. Kovin oli tyttönen riehakkaalla päällä.
Vaikka kameran nauha saikin kyytiä ei se silti haitannut kuvausintoa eikä poseeraus halukkuutta yhtään.

Lopulta oli Lilon kuitenkin myönnettävä, ettei pienen koiran voimat riitä pitkään riehumiseen, vaan välillä täytyy ottaa pienet kauneusunet.

Aina sattuu ja tapahtuu...

Eilen oli Ranskiskävely ja touhua ja tapahtumia riitti. Stitch meni puraisemaan kieleensä, ja nyt kielessä on pieni halkio. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaikka verta valuikin suusta jonkin verran. Huoltojoukot olivat kuitenkin lähellä ja vuoto saatiin tyrehdytettyä. Tänään kieli oli vähän turvoksissa ja varmasti myös kipeä, mutta se ei haitannut syömistä eikä muutakaan touhuilua.

Tästä eteenpäin taidetaan ottaa mukaan kävelyille täysi ensiapupakkaus :)

Stitchin mietteitä

Mä otan ainakin ihan rauhassa tämän hössötyksen keskellä. Ja keskityn elämään päivä ja hetki kerrallaan. Jos saan kurkkua, nautin siitä sen hetken ja odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei siitä kannata stressata etukäteen.


Välillä sitä voi laittaa vaikka jalalla koreasti, niin unohtuu kaikki paha, mitä maailmassa on -Stitch-

Odotusta, odotusta...

Mä en ymmärrä, mitä nuo ihmiset odottavat niin kovasti tapahtuvaksi kahden viikon päästä. Ne on hävinneet useasti viime viikkojen aikana ja kun ne saapuvat kotiin, ne ovat haisseet ihan oudoilta, toisilta koirilta.
Ja sitten ne puhuu, että musta tulee isoveli. Mä en kyllä tiedä mitä se tarkottaa, mahdollisesti se on jotain syötävää, mutta kovin pitkään sen valmistus kestää, jos saan sen vasta kahden viikon päästä. -Stitch-

Tosiaan parin viikon päästä saamme hakea uuden perheenjäsenemme kotiin. Jotta Stitch Rohkeakuonon pikkusisko ei jäisi nimessää huonommaksi, on nimikin jo keksitty. Pikku tytöstä tulee Lilo Ilohäntä. Tästä eteenpäin saatte lukea odotuksen tuskasta, Lilon asettumisesta taloksi, Stitchin suhtautumisesta ja kaikista parhaimpana. Näiden kahden edesottamuksia, joita on varmasti tulossa